Suomen luonto

Suomen luonto on asia, josta me suomalaiset voimme olla todella ylpeitä. Luontomme monimuotoisuus, puhtaus ja sen pohjoinen kauneus on maailmanlaajuisestikin ajateltuna todella erityistä. Suomi on myös luonnossa viihtyvien ihmisten maa, ja sellaisena sen haluammekin pitää. Metsät, järvet, tunturit ja luontopolut ovat kautta aikojen olleet suomalaisten suosittuja virkistäytymispaikkoja, joissa mieli ja keho saa kunnolla levätä. Mitä ominaispiirteitä luonnossamme sitten on, ja mitä sen suojelemiseksi voidaan tehdä? Katsotaanpa joitakin asioita mitä saamme selville tästä aiheesta.

Suomen luontotyyppejä ja niiden erityispiirteitä

Eliöstön ja ympäristötekijöiden perusteella voidaan Suomen eri luontotyypit jakaa kahdeksaan pääryhmään. Vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa ilmastotekijät, pinnanmuodostukset sekä kallioperän ja maaperän ominaisuudet. Näiden mukaan luontotyypit voidaan jakaa metsiin, soihin, rannikkoon, Itämereen, sisävesiin, kallioon ja kivikoihin, perinnebiotooppeihin sekä tunturiluontotyyppeihin. Suot ovat esimerkiksi todella mielenkiintoinen luontotyyppi, sillä melkein kolmannes Suomen pinta-alasta on joskus ollut suota. Nykyään siitä on puolet ojitettu, etenkin metsätalouskäyttöön. Suoyhdistymätyypit vaihtelevat ilmaston mukaan: etelässä on keidassoita, pohjoisempana taas aapasoita, ja aivan pohjoisimmassa Suomessa löytyy niin sanottuja palsasoita. Suoyhdistymät taas koostuvat suotyypeistä, kuten räme, neva, korpi tai luhta, ja näistä taas on olemassa monenlaisia alatyyppejä. Ei ihme, että Suomen nimessäkin on sana “suo”! Suomi on kuuluisa myös metsistään: noin 78 prosenttia sen pinta-alasta koostuu juuri metsästä. Puiden lajimäärä ei toki ole suuri, vaikka niitä paljon onkin. Yleisin puu metsissämme on mänty, ja toiseksi yleisin metsäkuusi – kuuluuhan Suomi boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Jaloja lehtipuita, kuten tammia, saarnia tai metsälehmuksia, esiintyy oikeastaan vain eteläisimmässä Suomessa, mutta toki koivuja, pihlajia, leppiä ja haapoja kasvaa iloksemme muuallakin. Tyypillisin metsä täällä onkin sekametsä, jossa viihtyvät sekä lehti- että havupuut.

Ihmettelitkö termiä “perinnebiotoopit”, kun puhuimme luontotyypeistä? Tämä sana tarkoittaa yksinkertaisesti perinteisen maataloutemme muovaamia laitumia ja niittyjä, joihin on vuosisatojen aikana kehittynyt todella rikas ja omaleimainen eliölajisto. Perinnebiotooppeja ovat esimerkiksi kedot, ahot, niityt ja metsälaitumet. Tunturiluonnon taas yhdistämme varmasti aivan oikein pohjoisimpaan Suomeen. Jos puhutaan oikeasta, aidosta tunturista, on sillä täysin puuton lakiosa, jossa kasvit ovat arktis-alpiinisia: tätä kutsutaan tunturipaljakaksi. Puuttoman paljakan ja metsänrajan välissä on sitten vielä tunturikoivikkojen muodostama vyöhyke. Varsinkin ruska-aikaan nämä alueet ovat henkeäsalpaavan kauniita.

Eläimistöstämme puhuttaessa tulevat monelle ensimmäisenä mieleen ne matkailuesitteistäkin kuuluisat pedot: susi, karhu, ahma ja ilves. Nisäkäslajeistamme tämä on kuitenkin vain pintaraapaisu, sillä niitä on tavattu täällä noin 80. Ainoat täysin kotoperäiset nisäkkäämme ovat naali, tunturisopuli, ja poro – siis samalla melko arktiset lajit. Eräs ainutlaatuinen ja myös hyvin uhanalainen eläimemme on saimaannorppa, tuo viiksekäs vekkuli, joka on myös Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuseläin. Muita uhanalaisia eläinlajeja ovat muun muassa susi, pikkulepakko ja ahma.

Ainutlaatuisen luontomme suojeleminen

Valitettavasti myös Suomen luontoa uhkaavat monenlaiset asiat: ilmastonmuutos, lajien vähentyminen ja katoaminen, vesistöjen likaantuminen ja rehevöityminen, vain muutaman mainitaksemme. Jo vuonna 2008 Suomen ympäristökeskus arvioi, että luontotyypeistämme jopa puolet luokitellaan uhanalaiseksi. Metsäelinympäristön muutokset, kuten metsänhoito ja -uudistaminen, uhkaa väistämättömästi 733:a lajia, ja ilmastonmuutos on suuresti vaikuttamassa etenkin eri tunturilajien uhanalaistumiseen. Paljon on vielä tekemistä suojelussa, mutta paljon on onneksi tehtykin! Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto, joka on ympäristöjärjestöistämme vanhin ja vaikuttavin, on mukana aikaansaamassa konkreettisia ratkaisuja ja toimia kestävän kehityksen ja ainutlaatuisen luontomme suojelun eteen. Viisi miljoonaa hehtaaria pinta-alastamme on myös muutettu Natura 2000 -alueiksi, ja melkein kaikki luonnonsuojelualueet, retkeilyalueet ja erämaat jotka ovat valtion mailla ovat myös osa Natura-verkostoa. Toivotaan, että jokainen meistä suomalaisista ottaa sydämenasiakseen vertaansa vailla olevan luontomme suojelun ja siitä huolehtimisen – tulevien sukupolvien hyödyksi!