Suomen sotahistoria

Suomen sotahistoriaan kuuluvat kaikki Suomen alueella käydyt aseelliset konfliktit sekä myös muualla Euroopassa tapahtuneet selkkaukset, joissa Suomen alueen asukkaat ovat olleet merkittävästi mukana. Suomessa on sodankäyntiä varten rakennettuja linnoituksia jo kiviajalta saakka Kierikistä ja rautakaudelta lopulla suomensukuiset heimot taistelivat usein toisiaan ja muita kansoja vastaan.

Keskiajalta lähtien aina vuoteen 1809 Ruotsin valtakuntaan kuuluneen Suomen sotahistoria sisältää paljon Ruotsin ja venäläisten valtioiden välisiä konflikteja. Suomi toimi näiden kahden välisenä taistelutantereena tai tukialueena, mutta suomalaisia lähti taistelemaan Ruotsin armeijassa myös Manner-Eurooppaan ja Baltian alueelle.

Ruotsin vallan aika

Suomesta tuli osa Ruotsin kuningaskuntaa vaiheittain 1200–1300-luvuilla. Talonpoikainen nostoväki toimi alkuvaiheissa Ruotsin sotalaitoksen sotavoimien ydinjoukkona, mutta 1300-luvulla järjestelmää muutettiin siten, että jokainen asekuntoinen oli velvoitettu puolustamaan omaa maakuntaansa, jos alue joutui vihollishyökkäyksen kohteeksi. Suomessa käytettiin jo keskiajalla tuliaseita ja varsinkin linnojen varusjoukkoina käytettiin myös pieniä määriä ulkomaalaisia värvättyjä sotilaita.

Pähkinäsaaren rauha vuonna 1323 lopetti pitkäaikaiset sodat Ruotsin ja Novgorodin välillä. Venäjän yhdistyttyä 1400-luvulla Ruotsin ja Venäjän välillä käytiin useita sotia seuraavien vuosisatojen aikana, joissa taisteltiin myös Suomen alueella. 1495–1497 käyty sota tunnetaan nimellä vanha viha, suuri Venäjän sota käytiin 1555–1557, pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota 1570–1595, Inkerin sota 1610–1617, Pohjan sota 1655–1660, Suuri Pohjan sota 1700–1721, Hattujen sota 1741–1743, Kustaa III:n sota 1788–1790 ja Haminan rauhaan päättynyt Suomen sota 1808–1809.

Ruotsin vallan aikaan käytiin myös Liivinmaan sota 1558–1583, Pohjoismaiden seitsenvuotinen sota 1563–1570, Puolan sota 1600–1629, Kolmikymmenvuotinen sota 1618–1648 ja Seitsenvuotinen sota, eli Pommerin sota, 1756–1763. Suomessa käytiin myös vuosina 1596–1597 nuijasotana tunnettu sisällissota.

Ruotsin vallan aika

Suuriruhtinaskunnan aika 1809–1918

Suuriruhtinaskunnan aika oli sotahistoriallisesti tarkasteltuna Suomen kannalta yksi historian rauhallisimmista ajanjaksoista, sillä Venäjän vallan aikaan vain Suomen aluetta kosketti vain Oolannin sota. Suomalaisia vapaaehtoisia ja upseereita taisteli kuitenkin Manner-Euroopassa ja Aasiassa Venäjän lipun alla.

Oolannin sota tarkoittaa Krimin sodan taisteluita, jotka käytiin Pohjanlahdella ja Suomenlahdella. Osmanien valtakunta aloitti Oolannin sodan Venäjää vastaan 1853 ja sai tuekseen britit ja ranskalaiset. Sodan tarkoituksena oli pakottaa Venäjä rauhaan eristämällä sen ulkomaankauppa.

Sisällissota

Ensimmäinen maailmansota johti Venäjän keisarikunnan hajoamiseen vuonna 1917, tästä alkoi taistelu poliittisesta vallasta, joka johti Venäjän sisällissotaan. Venäjän hajoamisen seurauksena Suomen suuriruhtinaskunta julistautui itsenäiseksi Suomeksi. Suomen yhteiskunnan sisäiset jännitteet johtivat kuitenkin valtapoliittiseen ja sotilaalliseen kriisiin, joka huipentui lopulta sisällissodaksi kahden aseistautuneilla joukoilla varustautuneen valtakeskuksen välille.

Suomen sisällissotaa käytiin 17.1.-15.5.1918 Suomen senaatin ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan joukkojen välillä. Senaatilla oli Saksan keisarikunnan tukemat valkoiset joukot asevoiminaan ja kansanvaltuuskunnalla Neuvosto-Venäjän tukema Suomen punainen kaarti.

Itsenäisen Suomen aikana

Suomen itsenäistymistä seuranneet vuosikymmenet olivat epäluuloista aikaa Suomen ja kommunistisen Neuvostoliiton välillä. Saksan Adolf Hitler ja Neuvostoliiton Josif Stalin solmivat keskenään Molotov-Ribbentrop-sopimuksen, jolla he jakoivat Itä-Euroopan omiin etupiireihinsä. Neuvostoliiton etupiiriin kuuluivat Suomi, Baltian maat ja puolet Puolasta. Tämä antoi Neuvostoliitolle vapaat kädet toimia Suomen ja Baltian maiden suhteen, mikä johti talvisodan syttymiseen 30.11.1939. Talvisota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhanjulistukseen.

Itsenäisen Suomen aikana

 

Saksa suunnitteli hyökkäävänsä Neuvostoliittoa kohtaan 22.6.1941 ja Suomi nähtiin tärkeässä asemassa tämän hyökkäyksen suhteen. Suomen poliittinen asema välirauhan aikaan 1940–1941 oli erittäin tukala. Suomi solmi sopimuksen sotilasavusta ja saksalaisten joukkojen kauttakulusta Suomen kautta. Saksalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon Petsamossa 29.6.1941 ja suomalais-saksalaiset joukot aloittivat hyökkäyksen Sallassa 1.7.1941. Kun jatkosota päättyi, Suomi sitoutui karkottamaan saksalaiset sotilasjoukot maasta aselepoehtojen mukaisesti. Aluksi sota oli pelkästään näennäistä joukkojen perääntymisen seuraamista, mutta konflikti riistäytyi sodaksi, jonka viimeinen yhteenotto tapahtui 25.4.1945.