Suomen markan vaiheet

Ennen kuin Suomi siirtyi käyttämään Euroopan unionin yhteistä valuuttaa, euroa, tilivaluuttana vuonna 1999 ja käteisvaluuttana vuonna 2002, käytössä oli vuodesta 1860 lähtien Suomen markka. Sanaa markka oli käytetty merkitsemään jalometallien painomittaa, jota kautta se tuli nimeksi myös rahayksikölle. Markka jaettiin sataan penniin. Näitä vastaavat rahayksiköt, markka ja penninki, olivat olleet käytössä jo Ruotsin kuningaskunnan aikana nykyisen Suomen alueella. Vuosina 1860–2002 käytössä olleen markan lyhenteenä käytettiin merkintää mk ja pennin merkintä oli p. Kansainvälisenä valuuttatunnuksena käytössä oli myös FIM vuoden 1978 jälkeen.

Markan syntyvaiheet

Kun Suomi kuului suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan, alueella käytettiin rahayksikköinä sekä Ruotsin riikintaalereita että Venäjän ruplia aina vuoden 1840 raharealisaatioon saakka. Tämän jälkeen käytössä olivat ruplat noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Varsinkin Krimin sodan jälkeen Venäjällä vallitsi kuitenkin jatkuva talouskriisi, joka aiheutti ruplan epävakautta ja pakotti Venäjän pois hopeakannasta useaan kertaan.

Krimin sodan epävakauksien vuoksi Suomen Pankki lopetti ruplamääräisten setelien lunastamisen hopeaa vastaan. Tämän seurauksena senaatti laati valtiovarainpäällikkö Fabiah Langenskiöldin aloitteesta esityksen keisarille, etteivät Venäjän ruplamääräiset setelit enää olisi Suomessa käypiä nimellisarvonsa mukaisesti, vaan Pietarin pörssissä määräytyvät todellisen hinnan mukaan. Suomi anoi tässä vaiheessa lupaa omalle rahalle, joka myönnettiin 4.4.1860 keisari Aleksanteri II:n allekirjoittamassa Keisarillisen Majesteetin Armollisessa Ilmoituksessa muutetusta raha-yksiköstä Suomen Suuriruhtinaskunnalle.

Suomen uuden rahayksikön nimi valittiin kilpailulla, jossa markan ja pennin lisäksi vaihtoehtoina olivat esimerkiksi sataikko ja äyri, sampo ja muru sekä suomo ja rahtu. Markka ei ollut tuolloin käytössä muualla rahayksikkönä. Markka on perinteinen hopean ja kullan painoyksikkö, jonka arvo on kahdeksan troy-unssia. Yksi troy-unssi on noin 31 grammaa. Markan kurssi oli aluksi sidottu ruplaan siten, että yksi rupla vastasi neljää markkaa, mitä epäiltiin Venäjällä liian suureksi yksiköksi. Vuonna 1865 markka sidottiin hopeakantaan ilman ruplaa, jolloin hopeanaula vastasi arvoltaan 94,48 markkaa.

Suomen markan isäksi on nimetty Fabian Langenskiöldin lisäksi myös hänen seuraajanaan senaatin finanssitoimituskunnan päällikkönä hänen kuoltuaan vuonna 1863 eteenpäin jatkanut J. V. Snellman. Kun Langenskiöld sai keisarillisen hyväksynnän suunnitelmalleen Suomen ainoasta uudesta maksuvälineestä, sen irrottaminen ruplasta ja suunnitelman toteuttaminen jäi Snellmannin vastuulle.

Markan synnyttämiseksi tarvittiin runsaasti lainarahaa, sillä markkamääräisten setelien lunastamiseksi Suomen Pankin holvissa olisi oltava riittävästi hopeaa. Pankkiiri Carl von Rothschild myönsi lainan, joka oli Suomen ensimmäinen läntisten rahamarkkinoiden laina. Lainan ja sillä hankitun hopean myötä markka sidottiin vuonna 1865 hopeakantaan, ja siitä tuli itsenäinen valuutta.

Suomen markka sidottiin vuonna 1878 kultakantaan, jolloin markan arvo (20 markkaa vastasi arvoltaan 6,45 grammaa 900 promillesta kultaseosta) oli yhtenevä Ranskan, Belgian ja Sveitsin frangin sekä Italian liiran kanssa. Kaikkien maiden rahojen koko, paino ja kultapitoisuus vastasivat toisiaan ja kolikot kelpasivat periaatteessa maksuvälineinä kaikissa maissa.

Ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman inflaation jälkeen markka irrotettiin vuonna 1915 kummastakin kannastaan. Kun Suomi itsenäistyi, rahoista poistettiin venäjänkieliset tekstit. Kultakantaan palattiin 1925, mutta useat maat joutuivat luopumaan kultakannasta vuonna 1929 alkaneen laman seurauksena. Toisen maailmansodan aiheuttama inflaatio sekä devalvoiminen laskivat markan arvon noin sadasosaan ensimmäistä maailmansotaa edeltävästä ajasta.

Vuoden 1962 rahauudistus ja markan loppuvaiheet

Vuonna 1962 toteutettiin uuden rahalain myötä rahauudistus, jolloin uusi markka vastasi sataa vanhaa markkaa. Uudesta rahayksiköstä käytettiin myös selventävää nimitystä nykymarkka. Vuonna 1991 markka sidottiin väliaikaisesti ecuun, mutta sitä kellutettiin jälleen vuonna 1992. Markka liittyi Euroopan valuuttajärjestelmään vuonna 1996 ja vuonna 2002 Suomessa siirryttiin euroon ja markkamääräisistä seteleistä ja kolikoista luovuttiin.