Suomen kieli

Suomen kieli on yksi ainutlaatuisimmista kielistä maailmalla, joka tuleekin varjella. Suomen kieli on yksi maailman vähiten puhutuimmista kielistä, mikä tekeekin siitä erityisen ainutlaatuisen. Suomi onkin ulkomailla matkustaessa niin sanottu salakieli, nimittäin usein voi olla melkein varma, ettei kukaan ympärillä oleva ymmärrä kyseistä kieltä. Suomen kieli ei ole myöskään kovin lähellä mitään muuta kieltä kuin Viron kieltä ja ehkä kaukaisesti Unkaria. Suomi kuuluukin uralilaisten kielten sukuun ja itämerensuomalaiseen ryhmään. Kieltä puhuukin vaivaiset vähän yli 5 miljoonaa ihmistä, joka on yksi pienimmistä puhutuista kielistä. Suomea puhutaan luonnollisesti pääasiassa Suomessa, mutta sillä on myös muutamia vähemmistöalueita, jotka sijaitsevat pääasiassa Ruotsissa, norjassa ja Venäjällä.

Suomen kieli on myös yksi monimutkaisimmista kielistä, jotka käyttävät kirjaimistoa. Suomen kieli on hyvinkin taipuvaa agglutinoivaa. Yksi sana saattaakin taipua jopa yli 10 erilaiseen muotoon. Sanajärjestys taas Suomen kielessä on toissijainen, mutta usein perusjärjestys on subjekti-predikaatti-objekti. Määrite on myös usein pääsanan edessä.

Suomen sanakirjassa taas on yhteensä 210 000 eri sanaa, joista valtaosa on kompleksisia sanoja. 64,8 prosenttia sanoista on yhdyssanoja ja 26,6 prosenttia sanoista on johdoksia. Tämä siis tarkoittaa, että Suomen kielessä perussanoja on huomattavasti vähemmän, kuin yhdyssanoja. Suomen sanakirjassa onkin vain vaivaiset 18 000 perussanaa ja jos siitä miinustetaan myös kaikki vierasperäiset sanat, jää jäljelle pelkästään noin 6 000 täysin Suomen kielistä perussanaa, ilman mitään yhdistelmiä. Tämän takia Suomen kielessä onkin hyvinkin muuttuvia sanoja ja sama sana saattaa tarkoittaa montaa eri asiaa.

Suomen kielen murteet

Suomen kielen murteet

Kuten monet muutkin kielet, niin myös Suomen kieli jakautuu moniin eri murteisiin. Murteet ovat puhekielen eroavaisuuksia alueesta riippuen. Puhekielen muoto saattaa myös vaihdella iän, ammatin, tilanteen muodollisuuden ja muiden erilaisten muuttujien mukaan. Murteet ovatkin ikivanhoja alueellisia puhetapoja, jotka ovat syntyneet jo Suomen kielen alkuaikoina. Murteet syntyivät silloin, kun suuriosa ihmisistä eli ja työskenteli samassa kylässä tai kaupungissa koko elämänsä. Tällöin tietylle alueelle syntyi oma puhetapa, riippuen alueen ihmisistä. Suomen murrekartta onkin peräisin vuoden 1938 kuntajaosta. Nykyään kuitenkin alkuperäiset murteet ovat pikkuhiljaa katoamassa yleiskielen vaikutuksen mukana. Nykyään oppivelvollisuuden myötä, jokainen opiskelee äidinkieltään, jollin myös opitaan puhumaan oikeaoppisesti. Lisäksi kasvavan muuttoliikenteen vuoksi murteet sekoittuvat keskenään, jolloin ne pikkuhiljaa häviävät tai muuttavat muotoaan. Niiden erot ovatkin jo tasoittuneet huomattavasti, muuttoliikkeen takia ja nykyään jokainen murre on jokaiselle Suomea puhuvalle ymmärrettävää. Tietenkin mukaan kuitenkin mahtuu muutamia sanapoikkeuksia. Yleisesti kuitenkin jokainen murre on sen verran lähellä toisiaan, että jokaisen kuuluisi niitä ymmärtää.

Murteet usein jaetaan länsimurteisiin ja itämurteisiin ja monen muun maan tavoin ne myös eroavat toisistaan hieman myös kulttuurisesti. Suomen länsipuolella vallitseekin hieman erilainen tapa elää, kuin taas Suomen itäpuolella. Eroja tulee ihmisten henkiseen olemukseen, kuten olemuksiin ja sosiaalisuuteen ja aineellisiin asioihin, kuten ruokakulttuuriin, työkaluihin, vaatteisiin ja rakennuksiin. Suomessa onkin paljon eroja ruokakulttuurissa eri alueiden välillä. Esimerkiksi Tampere on ainut paikka, jossa syödään mustaa makkaraa ja rannikolla suositaan enemmän mereneläviä. Länsi-Suomen piirteitä onkin kyläasutus ja työnä peltoviljely, kun taas Itä-Suomessa on asuttu enemmän hajanaisesti ja töihin on kuulunut pääasiassa koskenpoltto. Idässä vallitsikin länttä enemmän eräkulttuuri, jossa ruoka saalistettiin itse. Rajaa näiden välille ei voida kuitenkaan asettaa, nimittäin keskivälissä taas on havaittavissa länsi- ja itämurteiden sekoituksia. Tällöin keskikohdalla asuvat ihmiset ovat sekoittaneet murteisiinsa molempien puolien ominaisuuksia ja kulttuuriinsa molempia tapoja.