Suomalainen sauna

Sauna on kuulunut aina suomalaiseen kulttuuriin. Eräiden kyselytutkimusten mukaan jopa kolmannes suomalaisista saunoo vähintään kerran viikossa. Ainoastaan kolme prosenttia kyselyyn vastanneista suomalaisista ilmoitti, ettei käy saunassa edes vähintään yhtä kertaa vuodessa. Saunomista ja siihen liittyviä erilaisia saunakulttuureja esiintyy kaikkialla maailmassa hieman eri muodoissa. Esimerkiksi Amerikan alkuperäiskansoilla oli omat hikimajansa, joissa käymisellä oli puhdistautumisen lisäksi vahva yhteys heidän harjoittamaansa luonnonuskontoon. Amerikan alkuperäisasukkaille, aivan kuten aiemmin suomalaisillekin, sauna oli pyhä paikka.

Kun puhutaan erityisesti suomalaisesta saunasta, sillä tarkoitetaan yleensä noin 80–110 °C kuumuuteen lämmitettävää tilaa peseytymistä ja rentoutumista varten. Suomalaisen saunan perusrakenne on pysynyt muuttumattomana jo vuosisatojen ajan. Sauna on joko oma erillinen rakennuksensa tai puuseinäinen huonetila, joka lämmitetään kiviä sisältävällä kiukaalla. Kiuas voi olla puu- tai sähkölämmitteinen, ja saunan yhteydessä on tyypillisesti erillinen suihkutila saunan jälkeistä peseytymistä varten. Lämpimän saunan ilma kostutetaan heittämällä kiukaan kuumille kiville vettä.

Suomalainen sauna

Historiaa

Suomalainen sauna edustaa itäistä perinnettä toisin kuin esimerkiksi länsieurooppalaiset kylpyläsaunat. Suomalaisia saunoja tunnetaan jo pronssikaudelta, joka sijoittuu noin tuhannen vuoden taakse ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin saunat olivat maasaunoja, joita varten maahan oli kaivettu kuoppa, jonka pohjalle oli kasattu kiviä. Kivien kuumennuksen jälkeen kuoppa peiteltiin oksien varaan asetelluilla eläimennahoilla, turpeella ja tuohella. Kuumille kiville valeltu vesi kuumensi kuoppasaunan.

Savusauna

Sähkösauna eli karjalaisittain musta sauna on suomalaisista saunatyypeistä vanhin. Savusauna on kertalämmitteinen, eli sen kiukaan lämmittämistä ei voi jatkaa saunomisen aikana. Savusaunan kiukaaksi ladotaan tulipesän päälle suuri kivikupu, jonka kivien läpi savukaasut nousevat lämmityksen aikana lämmittäen kiviä ja poistuen saunatilasta välikaton lakeistorven tai seinässä olevien räppänän kautta. Kun kivet ovat lämmenneet riittävän kuumiksi ja tuli on sammutettu, kiukaalle heitetään niin sanotut häkälöylyt, jotka poistavat kivistä noen ja pienhiukkaset, jolloin savusauna on valmis kylpijöitä varten.

Savupiipullinen puulämmitteinen sauna

1900-luvun alkupuolella Suomessa alkoivat yleistyä uloslämpiävät saunankiukaat, joissa kiukaaseen oli asennettu savuhormi, joka johti ulos saunatilasta. Kun kiuasta pystyy lämmittämään jatkuvasti saunomisen ohessa, kylpemiseen ja saunan lämpimänä pitämiseen vaadittava kivimäärä kiukaassa on huomattavasti pienempi kuin kertalämmitteissä saunassa, jossa kiviä täytyy olla useita satoja kiloja. Jatkuvalämmitteiset peltirunkoiset kiukaat ovat yleisin puulämmitteinen kiuastyyppi Suomessa.

Sähkösauna

1950-luvulla otettiin käyttöön sähkölämmitteiset kiukaat ja tätä nykyä ne ovatkin yleisimpiä asuinhuoneistoissa olevissa saunoissa käytettäviä kiukaita. Vuoden 2015 tilastojen mukaisista saunoista 1,6 miljoonaa oli asuinhuoneistojen yhteydessä olevia saunoja, joten sähkösaunoja voi olettaa Suomessa olevan yli miljoona kappaletta. Tehokkaimmat sähkökiukaat lämmittävät saunan sisäilman jopa muutamassa minuutissa kuumaksi, mutta saunan lauteiden ja seinien lämpiäminen kestää kuitenkin yhtä pitkään kuin puulämmitteiselläkin saunalla eli noin tunnin.

Sähkösauna

Saunomiskulttuuri

Saunalla on hyvin keskeinen osa suomalaisessa kulttuurissa. Noin viittä ja puolta miljoonaa suomalaista kohti Suomesta löytyy joidenkin lähteiden mukaan yli kolme miljoonaa saunaa, toisten lähteiden mukaan varsinaisesti tilastoituja saunoja Suomessa oli vuonna 2015 noin kaksi miljoonaa.

Perinteinen saunomispäivä Suomessa on lauantai ja myös juhlapäivien aattoina lämmitetään usein sauna. Suomalaiseen saunomisperinteeseen kuuluu rauhallinen lämmittely ja saunan lämpöön totuttelu, jonka jälkeen löylyä heitetään kovemmin. Varsinkin kesäaikaan saunomiseen liittyy myös usein vastominen eli vihtominen, jossa ihoa lyödään rauhallisesti koivun oksista taivutetulla kimpulla, josta käytetään Länsi-Suomessa nimeä vihta ja Itä-Suomessa nimeä vasta. Saunomisen välillä käydään normaalisti vilvoittelemassa. Vilvoitteleminen tapahtuu tavallisesti suihku- tai pukuhuoneessa tai vastaavassa tilassa, mutta rannan lähellä olevissa saunoissa tyypillisesti järvessä tai talviaikaan avannossa.