Nopea tutustuminen suomen kieleen

“Suomi on vaikea kieli”, sanovat monet sitä opiskelemaan alkaneet ulkomaalaiset. Onko näin? Suomen kielessä on tosiaan sellaisia kielisääntöjä, joita ei muissa kielissä ole. Suomenkielisiä sanoja taivutetaan paljon ja onkin tärkeää osata taivuttaa sanat oikeaan muotoon, kyseessäolevan lauseen vaatimalla tavalla. Lisäksi pakkaa sekoittavat eri puolella Suomea puhuttavat murteet.

Suomen kielen historia

Suomen kieli kehittyi alunperin uralilaisesta kantakielestä, jota puhuttiin jo kuutisentuhatta vuotta sitten Venäjän eri alueilla. Siitä, milloin suomea on alunperin alettu puhumaan, on monia näkemyksiä. Jo vuoden 1000 aikoihin puhuttiin ainakin neljää suomen muinaismurretta. Nämä olivat Häme, Karjala, Savo ja Varsinais-Suomi. Suomen kielellä on siis pitkä historia takanaan. Suomea alettiin kirjoittamaan kirjallisuuteen 1500-luvulla. Mikael Agricola oli ensimmäinen suomenkielisten kirjojen julkaisija ja hänen kirjansa Abckiria ja Wsi Testamenti julkaistiin vuosina 1543 ja 1548. Suomenkielistä sanomalehteä alettiin julkaisemaan vuonna 1776.

Suomen kielen historia

Suomessa suomea puhuu äidinkielenään 4,9 miljoonaa henkeä. Toisena äidinkielenään puhuvia on noin puoli miljoonaa. Suomenruotsalaisista suurin osa osaa ruotsin lisäksi suomea ainakin kohtalaisesti. Ruotsin puolella suomea puhuu noin 300 000 henkilöä. Mielenkiintoista on se, että suomea puhuu esimerkiksi Yhdysvalloissa 26 000 henkilöä. Tätä suomea kutsutaan amerikansuomeksi. Yhdysvaltoihin kieli kulkeutui siirtolaisten mukana 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Kieli on siis maailmanlaajuisesti suhteellisen vähän puhuttu, mutta kieli kiinnostaa kuitenkin ympäri maailman. Onhan se monista muista kielistä hieman poikkeava kieli ja jo sen ääntäminen erottaa sen muista kielistä. Suomalaisen henkilön usein tunnistaa tämän puhuessa esimerkiksi englantia.

Suomen kielen kuvaus

Suomen kieli kuuluu uralilaiseen kielikuntaan, johon kuuluu noin kaksikymmentä kieltä. Suomalaisiin aakkosiin kuuluu 9 vokaalia: a, e, i, o, u, y, ä ja ö ja 20 konsonanttia: b, c, d, f, g, h, j, k, l, m, n, p, q, r, s, t, v, w, x ja z. Suomen kielessä on ominaista lausua kirjaimet fonemaattisesti eli niin, että yhtä kirjainta kohti on yksi äänne. Esimerkkinä a lausutaan a. Monessa muussa kielessä, esimerkiksi englannissa, kirjaimet voidaan tietyissä tapauksissa ääntää eri tavoin. Suomen kielessä kirjainten ääntäminen tapahtuu aina samalla tavalla, sanasta riippumatta. Poikkeuksiakin toki on, kuten muissakin kielissä. Tästä esimerkkinä sana “kunpa”, joka ääntyy suussa muotoon “kumpa”.Suomalaiset eivät suinkaan käytä puheessa kirjakieltä, vaan puhutaan rennompaa ja vapaampaa puhekieltä. Tästä esimerkkinä kirjakielen sana “minä”, jonka sijaan käytetään useimmiten sanaa “mä”. Poikkeuksena eräät viralliset tilanteet, jolloin on suotavaa käyttää kirjakieltä. Lisäksi suomesta on olemassa useita murteita, joissa sanat ja ilmaisut voivat olla vielä poikkeavampia.

Suomen murteet

Suomen murteet

Suomen kielestä on olemassa erilaisia murteita, joiden puhuminen määräytyy pitkälti asuttavan alueen mukaan. Murteet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: itä- ja länsimurteisiin. Näiden alle taas kuuluu useampia murteita. Kaikki suomalaiset eivät osaa kaikkia suomen murteita, mutta kaikki kuitenkin pääpiirteittäin ymmärtävät toisiaan hyvin. Jos helsinkiläinen lähtee kokeilemaan savon murretta, voi savolaista hymyilyttää ja toisinpäin.Suomen murteet voidaan jakaa kahteen ryhmään: itämurteisiin ja länsimurteisiin. Näiden sisällä taas on monia murteita, joista voi lukea lisätietoa esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta. Murteissa on paljon äänne- ja kirjaineroja, joita ei voi lyhyesti selittää. Moni uudelle paikkakunnalle muuttava on huomannut murteen tarttuvan helposti. Ulkomailta tulevalle on ehkä kannattavinta lähteä opettamaan kirja- ja puhekieltä, sillä murteet vaikeuttavat suomen kielen oppimista huomattavasti. Murteen opetelleen saattaa olla vaikeaa opetella myöhemmin suomen yleiskieltä.